Hei jokaiselle.
Osa seuraajistani jo tietääkin, että elämässäni on käynyt suuri ja surullinen muutos.
Minun (ja kahden ihanan siskoni) rakas mumma menehtyi lauantaina 2.11. nopeasti edenneen sairauden uuvuttamana.
Sitä pysähtyy miettimään miten nopeasti kaikki kävi. Juhannusviikolla saimme vahvistuksen pelkoihimme ja vain viiden kuukauden kuluttua siitä mumma on poissa.
Mumma, joka on aina ollut minun silmissä se vahvin.
Mumma, jolla ei koskaan ollut edes flunssaa.
Kun menettää jotain niin arvokasta ja rakasta, on sitä helposti vähän eksyksissä.
Ainakin siltä minusta itsestäni tuntuu.
Aamuisin kismittää normaalia enemmän, päivisin ei innosta tai huvita ja illoista on turha edes mainita.
Tässä on syksyn mittaan ollut kaikenlaista murhetta.
Samalla motivaatio on laskenut lähes olemattomiin, varmasti on tullut lisäkiloja sen sijaan, että niitä olisi karissut niinkuin oli alkuperäinen tarkoitus.
Mumma aina odotti ja toivoi meille kaikille hyvää.
Tavalla jos toisella mumma osasi opettaa sen, ettei vastoinkäymiset tarkoita sitä, että pitäisi lakata yrittämästä.
Mumma luotti meihin jokaiseen, luotti siihen, että me onnistumme kun vain yritämme tarpeeksi.
Kun olimme pieniä ja yökyläiltiin mumman ja paapan luona, tapasi mumma lukea iltaisin meidän kanssa iltarukouksen, joka päättyi seuraavasti;
"Näe kauniita unia ja herää reippaana aamulla".
Eli vaikka nyt tuntuu siltä, ettei se aamu ole reipas eikä huvita, niin minä yritän.
Asiat, jotka mumma varmasti minussa halusi nähdä on se, että valmistun ammattiin josta todella pidän ja se, että osaisin valita terveellisemmät elämäntavat.
Tottakai mumma halusi keittää ne kahvit vielä ennen kun lähdimme ja salli mun ottaa sen yhden pullan enemmän kuin muut, ainakin saimme vielä hetken lisäaikaa toistemme seurassa.
Mutta vaikka mumma rakasti minua tällaisena, tiedän, että mumma toivoi minun (ja meidän kaikkien) olevan terveitä.
Siksi minä haluankin nyt luvata mummalle, että minä onnistun.
Vaikka mulla olisi monta syytä jäädä vain sängyn pohjalle makaamaan, minä lupaan yrittää nousta sieltä ja lähteä liikkeelle.
Minä lupaan valita terveellisemmät elämäntavat ja minä lupaan valmistua pian ammattiin, josta minä pidän, vaikka syksyn onnettomuuksien takia olen hieman muista jäljessä.
Lupaan yrittää yllättää tarmokkuudellani sekä itseni, että läheiseni. Teen parhaani.
Meillä on valtava ikävä sinua.
Lepää rauhassa mumma.
