Hyvää päivää arvon rouvat ja herrat!

Morjestus!

No niin. Työt on tälle kesää taputeltu loppuunsa ja koulun penkillä ollaan pian viikko viihdytty.

En kadu hetkeäkään tekemääni muutosta sairaanhoitajasta mielenterveyshoitajaksi, sillä tuntuu että olen vihdoin löytänyt sen JUTUN josta todella nautin ja josta tulee ihan himpskutin hyvät kiksit.

No, ehkä oli vähän liikaa sanottu, koska sitä koulun penkkiä on tullut puudutettua tosiaan vasta se viikko. Anyway.

Mitäpä muuta?

Kävin tossa tiistaina nakuttamassa itselleni uuden piskuisen leiman. Haluaako joku nähdä?

Tässäpä tällainen:

Vasempaan nimettömään lähin pientä sydäntä nakuttelemaan, sillä hoitoalalla harvemmin noita sormuksia saa jatkuvalla syötöllä pitää yllään, niin joskos tommonen vähän erilainen "koru" sitten. 

Siinä se nyt kantaa merkkiään rakkaudesta, joka tuota ihanaa kihlattua kohtaan kukkii. Toivottavasti yhtä kauan kuin tatuointikin, eli ikuisesti.

Rakkaudesta sen verran, että vuoden päivät sitä on yhteistä taivalta nyt kuljettu.

Tunnettu tässä ollaan jo lähemmäs 3v, että alkutekijöissä toki mennään, mutta minkäs sille mahtaa kun kolahtaa kerralla kunnolla?

Ei minkään, mie ainakin olen onnellinen, sanokoot muut mitä haluaa! :3

Tatuointiin palatakseni, että tarkoitus oli ottaa alunperin vain tuo sydän, mutta sitten heräsi ajatus kahdesta muustakin sormileimasta. Niitä nyt en kuitenkaan vielä hankkinut (kun pitäisi vähän rahaakin olla), mutta lähiaikoina ilmestyy toiseen käpälään pariin sormeen vähän erilaisia kuvia! Can't wait.

Kivusta?

Joo. Sattui. En suosittele ensimmäiseksi tatuoinniksi.

Itseltäni siis löytyy toinenkin leima, vasemmasta käsivarresta, hivenen taipeen alapuolelta alkava tyttömäinen sugar skull, joka on piirretty rusetin päälle. Mitenköhän sen parhaiten selittää, sillä tuo kuulosti hölmöltä :D

Noh, voinhan mie siitäkin kuvan tänne laitella, elikkäs:

Sellainen.

Tuo on siis ensimmäiseni, nakuteltiin iholle vuonna 2009.

Muutoin rakastan sitä, mutta mulle kävi sen kanssa semmoinen hauska juttu, että kävin allergiseksi punaiselle musteelle. Kuten kuvasta näkyy, niin noissa rusetin "siivissä" on käytetty punaista varjostusta antamaan ja oikein tarkasti kun tiirustaa, huomaat myös 4 pistettä jotka on tehty samaisella punaisella. No, pisteistä ei ole enää tietoakaan ja "siipien" punainen väri on myös lähestulkoon kokonaan poissa.

Harmittaa, mutta noh. Pidän siitä silti.

Okei, se musteesta.

Mitä siis vielä?

Tässä parhaillaan pidän ruokapäiväkirjaa viikon verran.

Ensi torstaina se alkaa, tositoimi.

Ensimmäiset treffit mut Personal Trainerin kanssa vietetään silloin ja kyllä, jännittää.

Jännityksen lisäksi odotus on myös erittäin korkealla ja motivaatio.

Koko elämäni aikana ei mulla painoa ole ollut näin paljoa, mitä nytten ja mua suorastaan oksettaa.

Jos oma kroppa oksettaa ja siinä on paha olla, niin eikö silloin ole aika oikeasti tarttua toimeen? Minusta on.

Jos oma motivaatio ei silti riitä siihen, että osaisi ja jaksaisi itsenäisesti nähdä vaivaa tuunata itselleen oma saliohjelma ja muu tai puhumattakaan ruokavaliosta, niin eikös silloin kannata kääntyä sellaisen ihmisen puoleen, joka ko. hommia tekee ammatikseen?

Minustakin.

Olen siis äärettömän innoissani ja odotan yhteistyötämme todella kovasti.

Nyt moni varmaan miettii, että miten minulla on varaa tällaiseen opiskelijana.

Noh.

Penniä joudutaan työksi asti venyttämään aivan varmasti, mutta uskon tämän olevan elämäni paras sijoitus jonka voin itse itselleni suoda.

Noniin. Luultavasti tästä meikäläisen blogistakin muodostuu jonkin sortin BE FIT NOT FAT touhu, mutta annettakoot sen itselleni anteeksi.

Nyt kuitenkin kello on jo sen verran (15.08pm) että on aika laittaa vähän vaatetta niskaan ja suunnistaa viettämään laatuaikaa anopin kanssa!

Katsellaan ja YRITÄN olla aktiivisempi blogini kanssa.

Kiitos jos jaksoit lukea, lue toki jatkossakin!

Luv; Maaret.